Maria tässä moi!

”Sä olet ihan varmasti joku taiteilija!”, huuteli oranssiin sonnustautunut ja hiuksensa ajellut mies kotikaupunkini keskustassa.

”Voi ei. Taidan olla ihan tavallinen kuolevainen”, minä totesin. ”Enkä valitettavasti pidä edes kookoksesta.”, lisäsin vielä perään.

Kipitin hissiin ja kuulin, kuinka oma ääneni huusi sisälläni vastaväitteitä.

Taisi olla vuoden 2006 kevättalvi. Minä olin tuolloin 22-vuotias ja työskentelin paikallislehden asiakaspalvelussa. Minulla oli pieni tytär ja harrastin keramiikkaa työnväenopistolla ja kirjoitin runoja pöytälaatikkoon. Kaipasin aikaa ja tilaa ympärilleni, enkä oikein tuntenut olevani kokonainen. En voinut kutsua itseäni taiteilijaksi, vaikka halusin.

Nyt on vuosi 2019. Perustin muutama päivä takaperin toiminimen ja sille Facebook-sivut. Kirjoitin sivun tietoihin ”taiteilija” ja muistelin hymyillen sitä tapaamaani Hare Krishna -munkkia. Hassua, miten pienet asiat piirtyvät muistiin ja pysyvät siellä kuin polttomerkki.

Tänään olen 35-vuotias kahden lapsen äiti, yrittäjä ja taiteilija. Olen mutkien kautta löytänyt tilaa ja aikaa sekä oman ääneni. Teen päätoimisesti sisällöntuottajan töitä ja kasvatan siinä rinnalla omista intohimoistani ammattia.

Keramiikka on kaikkein rakkain tekemisen kohteeni. Keramiikkakurssit työväenopistolla aloitin viisitoista vuotta sitten. Noin seitsemän vuotta sitten liityin Rapolan Kuvanveistäjiin ja aloin tehdä keramiikkaa itsenäisesti muiden yhdistyksen jäsenten tuella. Keramiikan lisäksi neulon, virkkaan, piirrän, ompelen ja kirjoitan edelleen runoja pöytälaatikkoon. Elämäni on yhtä tekemistä; en voi, enkä halua lopettaa.

Olin otettu, kun Heli ja Pekka pyysivät keramiikkaani Aarteisiin ja Löytöihin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun töitäni on esillä muualla kuin yhdistyksemme näyttelyssä. Jännittää, jos ihan rehellisiä ollaan!

Toivon, että nautit taiteestani. Mikäli tahdot ottaa yhteyttä, löydät minut helposti Facebookista.

Rakkaudella: Maria Auerkallio