– Tuloerojen kasvu ja ihmisten taloudellisen tilanteen heikkeneminen näkyy nyt myös vanhojen tavaroiden kaupassa. Joillakin on varaa maksaa todella isojakin summia kotimaisesta vintagelasista ja taiteesta. Osa asiakkaista etsii yhä halvempia pieniä piristyksiä, joita löytää 3-5 eurolla. Ostosten hintahaarukka levenee levenemistään, toteaa second handia myyvä lehtivalokuvaaja ja verkkokauppias Pekka Mustonen Aarteista ja Löydöistä.

– Yksityiset ihmiset kyselevät meiltä myös yhä enemmän arvioita siitä, mitä mikäkin heidän tavaransa voisi maksaa. Kyselyitä putkahtaa asiakaspalvelun sähköpostiin päivittäin. Välillä ollaan pettyneitä hinta-arvioon, vaikka sanoisi lempeästi yläkanttiin, hän sanoo.

Mustonen sanoo, että varsinkin silloin, kun huomaa, että ihminen on myymässä vanhoja tavaroitaan lähes henkensä pitimiksi, hän yrittää ajan kanssa neuvoa tavaroille mahdollisimman hyvän myyntipaikan.

– Jotkin tavarat kannattaa laittaa Huutonetiin, toiset Toriin, kolmannet Facebookin myyntiryhmään. Jotkin kannattaa myydään paikallisella kirpputorilla, jotkin jälleenmyyjälle.

– Kaikelle on oma paras myyntiympäristönsä. Mutta ilman vaivaa niitä ei yleensä saa kaupaksi. Paljon riippuu myös siitä, onko sinulla aikaa odottaa parasta hintaa vai onko rahan saamisella kiire, hän toteaa.

Hän sanoo, että tällä hetkellä moni yksityinen yrittää saada samasta tavarasta kovemman hinnan kuin alan liikkeissä. Hänen mielestään se kertoo osaksi hädästä.

– Nyt ihmiset yrittävät myydä sellaistakin tavaraa, joiden myymistä kadutaan myöhemmin. Vaikka sanotaan, että muistot eivät asu tavaroissa, vaan mielessä, niin kyllä se on niinkin, että tavaroihin sitoutuu paljon hyviä muistoja vaikkapa edesmenneistä.

– Ja mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän alkaa kaivata oman lapsuuden ja nuoruuden rakkaita tavaroita. Niillä voi olla myös iso merkitys sinä päivänä, kun muisti alkaa heiketä. Voi olla huojentavaa palata menneisiin hyviin vuosiin, hän sanoo.

Toisessa työssään lehtivalokuvaajana Mustonen sanoo törmäävänsä tämän tästä koteihin, joissa vanhaa tavaraa todella arvostetaan.

– Kyllähän se tuntuu hyvältä. Varsinkin ne keskustelut, kun sukelletaan kuvattavan kanssa lapsuuteen 1960-luvulla – ne ovat minulle usein tärkeämpiä kuin se keikasta saatu kuvapalkkio, hän hymyilee.

”Unohda liiallinen kuolinsiivous”

Pekka Mustonen ei kuulu heihin, jotka kannattavat tiukkaa kuolinsiivousta.

– Totta kai koti kannattaa siivota itselle täysin turhista ja merkityksettömistä tavaroista, joilla ei ole mitään käyttöä. Niitä kannattaa kuitenkin ensiksi tarjota lähipiirille. Oma 1980-luvun astiasto saattaa olla jo kova juttu lapsenlapselle.

– Mutta että hävitetään melkein kaikki ja vielä vanhimmasta päästä, se ei ole kyllä mielestäni kovin hyvä. Kannattaa raivata koti niin, että ne itselle tärkeimmät vanhat esineet nousevat esiin ja luovat viihtyisyyttä ja persoonallisuutta omaan kotiin. Ja kun joskus myöhemmin omaiset ja läheiset tekevät surutyötään, he käyvät yhteisiä muistoja läpi vaihe vaiheelta.

– Joskus kun läheinen kuolee, ihan kaikki tavarat ovat alkuun tärkeitä vaatteita ja hiusharjoja myöten. Ihminen karsii niitä sitten sitä mukaa, kun pystyy ja jäljelle jäävät ehkä vain ne kaikkein tärkeimmät, hän sanoo.

Pekka Mustonen sanoo, että osa hänen työtään second hand -kauppiaana on etsiä ihmisten vanhoja leluja ja muita tavaroita vuosikymmenten takaa. Usein ne ovat juuri niitä, jotka esimerkiksi asiakkaan omat vanhemmat ovat kysymättä heittäneet pois.

– Emmehän me niitä alkuperäisiä asiakkaalle enää löydä, mutta saatamme löytää samannäköisen ja jo se lämmittää. Vanha satukirja, nalle, pikkuauto tai ensimmäinen aapinen, ne ovat aina kovia juttuja.

Mitä Pekka Mustonen neuvoo sellaiselle ihmiselle, joka ei perusta nostalgiasta?

– Kannattaa ehkä kuitenkin koota pieneen pahvilaatikkoon itselle tärkeitä juttuja ja viedä ne vinttiin. Ne eivät ehkä ole kova sana nyt, mutta kun hakee ne 30 vuoden päästä esille, tulee viilipytyllekin helposti kyynel silmäkulmaan.

– Välillä tulee tunne, että nykyihminen suhtautuu vähän välinpitämättömästi omaan ja suvun historiaan. Hävitetään esineitä, valokuvia ja kirjeitä, jotka myöhemmin olisivat kullanarvoisia. Oman perheen ja suomalaisuuden historiaa ei voi tilata ulkomailta, hän sanoo.